Kaihon Pahahenki
|
Suomenhevonen, ori |
| s. 10.08.2022, 4-vuotias | |
| Musta, 155cm | |
| Kasvattanut Kaihovaara | |
| Omistaa Kaihovaara (VRL-14333) | |
| Rekisterissä VH22-018-0618 | |
| Vaativa B / 110cm / CIC1 |
Pahus on hevonen, jonka syntymää mä odotin alusta asti kuin kuuta nousevaa. Ja kun varsa sitten loputtomalta tuntuneen odottelun jälkeen viimein syntyi, ei kukaan Kaihovaaran porukasta yllättynyt siitä, että Pahuksesta muodostui nopeasti mun oma mamman mussukkani, sylivauvani ja hanipööni. Myönnettäköön - olisin varmasti katsonut siltä vaikka minkälaista käytöstä läpi sormien. Mutta mun ei kuitenkaan koskaan tarvinnut, sillä Pahus on pienestä pitäen ollut varsin fiksu ja hyväkäytöksinen nuorimies. Energinen ja vähän vallatonhan se joskus kaikessa elämäniloisuudessaan on, mutta niinhän sitä kisahevosen kai kuuluukin olla.
Pahuksen nimi herättää usein tuntemattomissa ihmisissä epäilyjä mustaa hevosta kohtaan, kun taas puolestaan meissä orin kanssa päivittäin touhuilevissa kaksijalkaisissa se aiheuttaa lähinnä huvittunutta virnuilua. Vaikka Pahus on ulkomuotonsa puolesta aika uskottavan oloinen pahishevonen jykevässä ja tummanpuhuvassa kuoressaan, on se sisältä suorastaan pelkkää pehmeää hattaraa ja vilpitöntä elämänilon ilotulitusta. Pahus tunnetaankin paremmissa piireissä myös Pappana, joka peilaa orin persoonallisuutta ehkä astetta osuvammin. Pappa on nimittäin hellyydenkipeä ja ihmisystävällinen hevonen, joka rakastaa rapsutuksia ja huomiota.
Mikään pystyynkuollut papparainen Pahus ei kuitenkaan missään nimessä ole. Se on varsin energinen ja isoliikkeinen hevonen, josta irtoaa vauhtia ja liikettä isommillekin kilparadoille. Vaikka kasvattajana olenkin kenties puolueellinen tämän sanomaan, niin Pahus on kyllä ratsuna ihan omaa luokkaansa. Ori on sellaisella mukavalla tavalla herkkä avuille - parhaimpina päivinä sitä voi ratsastaa ihan höyhenen kevyin avuin. Yhteistyökykyisyydestään huolimatta temperamenttia kuitenkin löytyy sen verran, että Pappa kyllä huomauttaa, mikäli ratsastaja meinaa matkustella selässä ihan pelkkänä perunasäkkinä. Ohjaan ei jäädä myöskään turhaan roikkumaan tai polvella ikävästi puristamaan. Siitä Pahus kyllä pitää huolen.
Pahuksella on kolme kivannäköistä, eikä yhtään hullumman tuntuista askellajia. Laukka on niistä kuitenkin ehkä vahvin ja siitä ropiseekin yleensä parhaimmat pisteet arvosteluissa. Estepuolella helposti säädeltävissä olevasta laukasta on hyötyä, sillä jykevästä kropastaan huolimatta tummaverikkö taipuu yllättävän vaivattomasti tiukkoihin käännöksiin ja vähän ahtaampiinkin väleihin. Riskinotot vaativat kuitenkin tarkkaa ja huolellista ratsastusta - Pahus kieltää ennemmin kuin lähtee hyppäämään hankalasta paikasta, mikäli ratsastaja itse epäröi.
Maastossa Papan kanssa pätee samat säännöt kuin kentälläkin. Pahus on perustemperamentiltaan varmajalkainen, eikä helposta hätkähdä. Se peilaa kuitenkin vahvasti ratsastajansa fiiliksiä ja mikäli ratsastaja on epävarma, tarttuu tunnetila helposti Pahukseenkin, minkä johdosta ori helposti kieltää tai alkaa kyttäilemään ympäristöään. Ratsastajan kanssa samalla aaltopituudella ollessaan ori on kuitenkin varsin kiva maastoesteratsu, jolle tukit, banketit ja vesihaudat ovat ihan tuttuja juttuja. Lika ja rapa ei suomalaista haittaa - rapatessa kuuluukin vähän roiskua.
Maastakäsin Pappa onkin sitten varsin rento tapaus. Se tosin morjestaisi mielellään kaikki ihmiset eläinlääkäristä kengittäjään ja toisinaan myös eläimetkin tallikoirasta pihan harakkalaumaan. Utelias ori ei uitenkaan tee itsestään turhan suurta numeroa edes kodin ulkopuolella. Pahus on jo varsasta saakka suhtautunut jotenkin kovin luottavaisesti ja rennosti ihmisen käsittelyyn - oli sitten kyse pesusta, klippaamisesta tai tavan harjaamisesta. Papan tapoihin ei kuulu energian käyttäminen tallissa hötkyilyyn, vaan se päästelee höyryjä sitten tarhakavereidensa kanssa pelleillessään. Hoitotuokiot Pahuksella kuluvat usein kuikuilemalla ympäristön tapahtumia, heinäverkkoa nyhtämällä tai auringonlämmössä torkkumalla.
Sukulaiset
|
VIR MVA Ch Kapinahenki KTK-I, VSN WCh, SLA-I*, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I, YLA1 klm, 155cm |
ii. Kapinan Kauko klm, 160cm | iii. Äänestä Jaloillasi |
| iie. Kiikkerä | ||
|
ie. Hengetär vprt, 152cm | iei. Lumo | |
| iee. Metsänhenki | ||
|
Tunturituuli KTK-III, PSB-III tprt skrj, 146cm |
ei. Tuulen Toivo prt, 144cm | eii. Tuulenpoika |
| eie. Jasmikka | ||
|
ee. Pohjan Tuli tprt skrj, 148cm | eei. Tosi-Tuli | |
| eee. Pohjan Alma | ||
| sukua virtuaalimaailmassa 1 polvi | ||
| o/t. Nimi | s. 00.00.0000 | i/e. Nimi |
Kilpailumenestys
| Näyttelymenestys | Arvokilpailumenestys |
|---|---|
|
28.04.23 Tiikeriluola: irtoSERT tuom. Jannica 24.11.23 Kaihovaara: MVA-SERT tuom. Dimma 09.10.23 Tuoninen: CH, SW1 tuom. Sorel 20.11.23 Kaihovaara: RRCH tuom. Kirsiina |
00.00.00 Paikka: luokka 0/0 00.00.00 Paikka: luokka 0/0 |
| KRJ 5 sijoitusta ⇨ | ERJ 0 sijoitusta ⇨ | KERJ 3 sijoitusta ⇨ |
|---|---|---|
|
13.10.23 Runoratsut: VaB 2/30 14.10.23 Runoratsut: VaB 1/30 16.10.23 Runoratsut: VaB 3/30 17.10.23 Runoratsut: VaB 2/30 20.10.23 Runoratsut: VaB 1/30 |
00.00.00 Paikka: luokka 0/0 |
13.05.23 Kaihovaara: CIC1 4/28 20.05.23 Kaihovaara: CIC1 5/28 25.05.23 Kaihovaara: CIC1 3/28 |
Päiväkirja
7. lokakuuta 2022: Kuinka Pahus sai alkunsa omistaja
Kun Tupu muutti meille, kerkesin aluksi epäillä tamman sopeutumista vähän hetkiseen arkeemme. Se oli luonteeltaan aika herkkä ja hitaasti lämpeävä, mutta me tutustuttiin toisiimme tosi nopeasti ja tultiin hyvin toimeen keskenämme. Tamma oli niittänyt hyvällä tahdilla menestystä itselleen kilparadoilta ja se oli varsonutkin jo kerran, joten hiljalleen mulle syntyi ajatus siitä, että mä haluaisin jättää Tupusta meille kotiin yhden varsan.
Isäori valikoitui melko nopeasti. Kapinahenki oli mulle ennestään tuttu hevonen, sillä olin sekä välittänyt orin nykyiselle omistajalleen että ratsastanut ja valmentanut sitä useasti. Ja olihan siitä syntynyt useampi kaihovaaralainen jo ennestäänkin. Yhtään varsaa siitä ei ollut jäänyt kuitenkaan meille kotiin kasvamaan, vaikka Kapinahenki oli yksiä muiden omistamia suosikkihevosiani. Ori oli hieno, upeasti menestynyt ja kapasiteekas hevonen. Odotin sen tasapainottavan Tupun luonnetta juuri oikealla tavalla, sillä ori oli itsevarma ja rohkea tapaus.
Tupu tiinehtyi heti ensimmäisellä yrityksellä ja siitä lähtien ajatus juuri tästä varsasta kutkutteli mun vatsanpohjassani ihan erityisellä tavalla. Toivoin todella, että kaikki sujuisi hyvin ja odotin tiineyden etenemistä kuin kuuta nousevaa. Toisaalta yritin pitää pääni kylmänä, sillä koskaan ei voinut tietää, mitä vielä kerkeäisi tapahtua. Tupun ensimmäinen varsa oli syntynyt edellisellä omistajalla, Myrskylässä. Kuulemani mukaan tiineysaika ja varsominen oli mennyt sujuvasti, joten se rauhoitti mua jonkin verran.
Viimein kesä alkoi olla lopullaan ja samoin myös Tupun tiineysaika. Varsaa odotettiin viimeiset pari viikkoa hyvinkin malttamattomasti. Ja tietysti juuri sinä iltana, kun olin kerennyt seurata varsomiskarsinan kameraa tavallista vähemmän, oli synnytys käynnistynyt. Varsa syntyi nopeasti. Oikeastaan niin nopeasti, että ehdin talliin juuri silloin, kun musta orivarsa putkahti jo karsinan kuivikkeille. Ori oli jo maitovarsasta saakka ihan ilmetty isänsä kopio - väritykseltään yönmusta ja luonteeltaan tarmokas sekä reipas. Se teki heti ensimmäisten viikkojensa aikana hyvin mielellään tuttavuutta uusiin ihmisiin ja Tupu hoiti äidinrooliaan varsin mallikkaasti. Kasvaessaan se alkoi olla melkoinen villivarsa, sillä se oli hyvin energinen ja utelias tapaus, mutta kuitenkin järkevä ja reipas. Tupu tuntui tosin olevan miltei helpottunut, kun vieroituksen aika oli vihdoin käsillä.