etusivu tilukset oriit tammat kasvatus

Tikiti

Nimi Tikiti, "Tiki" Kasvattaja Timo Tillikka
Rotu, sukupuoli suomenhevonen, ori Omistaja Kaihovaara (VRL-14333)
Syntynyt 08.08.2017, 14-vuotias Rekisterinumero VH19-018-0295
Väri, säkäkorkeus vaaleanpunarautias, 170cm Koulutustaso Helppo B / 100cm / Helppo
30.04.2019 KTK-II (18 + 18 + 18 + 18 = 72p.)
28.02.2021 KRJ-I (7,5 + 40 + 20 + 20 + 15 = 102,5p.)
"Kuten tavallista, Tiki oli enemmän tai vähemmän harkitsematon heräteostos. Mulla on tapana kehuskella kuinka tunnistan hiomattoman, raa'an timantin sekunneissa ihan paljaalla silmällä. Tomi on kutsunut sitä söpöystutkaksi, mutta Tikin kohdalla sen oli pakko myöntää, että se oli ollut mun timanttitutka mikä oli tällä kertaa värähtänyt.

Salli oli hakemassa opistolta täydennyskoulutusta ja mä olin saapunut sen verran aikaisin paikan päälle, että pääsin seuraamaan opiskelijoiden loppukokeita. Tiki oli silloin kuusivuotias, rauhassa kotona kasvateltu ja vähän ikäisiään myöhemmässä kehitysvaiheessa. Opiston vanhempi, tuulessa koliseva ja kaliseva maneesi selkeästi jännitti sitä ja ori vaikutti levottomalta. Mutta vaikka sillä oli nuoret, tempovat ja levottomat askellajit, ne olivat myös makeimpia liikkeitä, mitä olin hetkeen nähnyt.

Kävi ilmi, että Tikin ratsastaja oli tuonut sen kurssihevoseksi edustamaltaan ratsastuskoululta ja että vinoturpaiselta näyttävä ori ei nyt varsinaisesti ollut myynnissä. Sain kuitenkin puhuttua itselleni visiitin kyseiselle ratsastuskoululle viikon päähän, ja omistajan kanssa keskusteltuamme päätimme, että Tikillä on potentiaalia paljon enempään kuin ratsastuskoulun tuntihevoseksi. Niinpä minä lähdin Timon ratsutallilta setelinippua köyhempänä, mutta nuorta potentiaalipakettia rikkaampana." - entinen omistaja, VRL-00816

Mutkaton on ehkä paras sana kuvailemaan Tikiä. Se on syntynyt ja kasvanut maalla ratsastuskoululla, jossa ainoa elinmuoto oli laumapihatto. Voisin vaikka vannoa, että pihattoelämänsä aikana se on oppinut moitteettomat käytöstapansa ja terveen kunnioituksen niin ihmisiä kuin laumatovereitakin kohtaan. Tiki on sellainen kiva kaikkien kaveri: sen voi tarhata kenen tahansa hevosen kanssa ja sitä voi käsitellä kuka tahansa ihminen. Suuresta koostaan huolimatta liinaharja on lauhkea kuin lammas ja erityisen perso kaikenlaiselle rapsuttelulle—ihan paras kohta muuten etujalkojen välissä, sieltä kun vähän raappaa niin jäbä on huuli pitkänä!

Tosiaan, kuten ratsastuskoulussa jonkin verran tuntihevosena toimineelta hevoselta voikin olettaa, Tiki on helppo käsiteltävä. Ei ole hoitotoimenpidettä, josta se ei niin välittäisi, vaan sen kanssa voi tehdä kaikki aina korvien harjauksesta kavioiden putsaamiseen ihan huoletta. Mikään paikoilleen jämähtänyt suolapatsas ori ei kuitenkaan ole, vaan se on vähän sellainen ikuinen lapsihevonen—utelias, tahtoo olla kaikessa mukana ja aina välillä pussailla myös hoitajaakin. Jo pienikin hoitotuokio aina hyväntuulisen hevosen kanssa saa harmaat pilvet väistymään omastakin mielestä!

Sama käytös jatkuu missä ikinä ollaankin, aina kilpailupaikoille asti. Entisellä urallaan yli 30 hevosen ratsastuskoulussa Tiki on varmasti tottunut jos jonkinlaiseen hälinään, ja siksi edes vilkkaimmat kilpailupaikat eivät saa sitä turhia hössöttämään. Kyllä siitä huomaa, että vähän alkaa aina pörhöttelemään kun se tajuaa saapuneensa kilpailuihin, mutta Tiki ilmaisee sen hauskasti: se vain puhisee ja pörisee aivan kuin ilmoittaakseen kaikille, että jumankauta hän on nyt saapunut isolle kirkolle! Katsokaa häntä!

Ratsuna Tiki on näyttävä. Sillä on todella suuret, lennokkaat ja pyöreän näköiset liikkeet, etenkin laukan pyörimistä katsoessa ei voi kun ihmetellä, että onko se ihan oikeasti suomenhevonen. Parasta pätkää Tiki esittelee yleensä nopeatempoisen ja suurimmatkin lihakset lämmittäneen alkuverryttelyn jälkeen, etenkin laukassa lämmittely saa turhat levottomuudet ja puhisevat pörinät pois. Selästä käsin se on vähintään yhtä miellyttävä kuin käsitellessäkin, mutta ratsastaa sillä ei voi ihan kuka tahansa—Tiki on helposti vähän raskas kädelle. Sitä saa jonkin verran muistutella, että pään ei tarvitse painua niin penteleen alas ja että minä en kannattele sinun kaaliasi minun käsilläni. Mikään miesten ratsu se ei silti ole, ja kilttikin se on! Jarru ja kaasu toimivat juuri niin kuin pitäisikin eikä ori säikähtele turhia. Joskus yllättävissä tilanteissa se saattaa ottaa pari säpsyä sivuaskelta, mutta omiaan se ei keksi eikä mitään tavanomaisia asioita, kuten autoja tai metsäneläimiä, säiky.

Lapsuudenkodissaan Tiki ei ollut ikinä nähnyt maastoesteitä sen enempää kuin yhtä pientä tukkia pihapiirissä. Ostimme hevosen kehitysvaiheessaan, nuorena orhena, ja olemmekin saaneet rauhassa jatkaa sen koulutusta paitsi este- ja kouluratsastuksen niin myös maastoesteiden saralta. Tikiä on pienestä pitäen siedätetty ihan kaikkeen kuten Timon muitakin hevosia, eikä edes vesi tullut kesäleireillä uimamaisterina toimineelle liinaharjalle järkytyksenä. Lisäksi Tiki on tavattoman huolellinen hyppääjä, se ei kiellä eikä kolauttele ja korjaa mielellään esimerkiksi ratsastajan väärin katsomaa ponnistuspaikkaa—tietty voidaan olla aina montaa mieltä siitä, onko se Tikin itsekatsoma ponnistuspaikka sen parempi. Se toi tietynlaista helppoutta esteillä, eikä tarvinnut kantapään kautta oppia, että maastoesteet ovatkin kiinteitä!


© Narien vapaat
i. Tikan Miki
prt, 170cmevm
ii. Ilo-Tikka
prt, 171cm
iii. Tonteri
iie. Iloelo
ie. Miksmiina
rt, 165cm
iei. Miks-Ei
iee. Helmiina
e. Hipitii
prn, 164cmevm
ei. Pikku-Pitti
rn, 166cm
eii. Piltti
eie. Pienneito
ee. Hilma Huikea
prt, 163cm
eei. Helmut
eee. Halihupi
i. Tikan Miki oli aikanaan ihan kiitettävästi menestynyt kouluratsu, joka kilpaili kansallisella tasolla VaB-luokissa. Tikan Mikin potentiaali kouluratsastukseen huomattiin jo varhaisessa vaiheessa, sen liikkeet olivat erittäin näyttävät ja ori oli luonteeltaan pohjattoman yhteistyökykyinen. Rautias ei ollut luonteeltaan lainkaan orimainen ja usein sitä luultiinkin kisapaikoilla rauhallisuutensa vuoksi. Miki oli myös ulkomuotonsa puolesta oikein kiva paketti - sopusuhtainen ja suurikokoinen, vaikkakin aika tyypillinen punarautias ilman merkkejä. Ori soveltui kuitenkin jalostukseen oikein hyvin ja sen kysyntä ylittikin tarjonnan. Mikin kasvatti ja omisti Ilari Niemi, joka myös itse kilpaili kasvatillaan, eikä tämä halunnut orin nimen yleistyvän suomenhevosten suvuissa liikaa. Ori astui kuitenkin kymmenisen tammaa, ennen kuin siirtyi eläkkeelle. Miki oli satunnaisesti kevyessä tuntikäytössä siihen saakka, kunnes ori kuoli ähkyn seurauksena parikymppisenä.

ii. Ilo-Tikka lyhemmin pelkkä Tikka, oli melkoisen kipakkaluonteinen suomenhevosori, joka ei ihan helpolla luovuttanut kun se jotain päähänsä sai. Tikka oli luonteensa puolesta enemmänkin sellainen yhden ihmisen hevonen, sillä parhaiten se toimi sellaisen ihmisen kanssa, joka tunsi sen metkut ja osasi asettaa orille selkeät rajat. Krista Ekholm, orin omistaja, kilpailikin orilla kenttäratsastuksessa helpolla tasolla. Tikka oli siis aika perustason hevonen, joka suoriutui ongelmitta metrin esteistä ja helpon a:n kouluradoista. Mikään varsinainen parkettien partaveitsi se ei kuitenkaan ollut, mutta ihan komea ulkonäkönsä puolesta, vaikkakin sillä oli hieman pysty lapa ja pitkä runko. Tähtipäätä käytettiin parin varsan verran jalostukseen. Eläkepäivinään se toimi lähinnä kärryttelyhevosena, mutta se jouduttiin lopettamaan jalkavaivojen takia 21-vuotiaana.

ie. Miksmiina oli todellakin hevonen, joka tuntui aina kysyvän “miks?”, kun sitä pyydettiin tekemään jotain. Sitä joutui aina vähän patistamaan ja houkuttelemaan, mutta oikeissa käsissä se oli ihan toimiva yleispeli. Enemmän sillä tuntui olevan kuitenkin lahjoja koulupuolelle, sillä hyppykapasiteetti sillä loppui alle metriin - se ei nimittäin varsinaisesti loistanut ponnistuspaikkojen katselussa. Onneksi siitä löytyi kuitenkin tarvittaessa vauhtia ja isot liikkeet, jotka pelastivat tilanteen esteradalla useaan otteeseen. Läsipäistä raudikkoa käytettiin jalostukseen kolmen varsan verran ja jostakin syystä ne kaikki olivat emän suurista merkeistä huolimatta täysin merkittömiä. Rautiasta väriään tamma tuntui kuitenkin periyttävän ahkerasti ja samoiten hellyydenkipeää, mutta vähän luupäistä luonnettaan. Se oli kuitenkin varsin pätevä emä varsoilleen ja huolehti niistä hyvin. Miina kuoli vanhuuteen 22-vuotiaana omaan karsinaansa yön aikana.

 

e. Hipitii on Esteri Nenosen kasvattama suomenhevonen, joka on väritykseltään tummanruunikko tamma kera piirtopään. Tämä upearakenteinen, näyttelyissäkin hyvin menestynyt, tamma on säkäkorkeudeltaan 164-senttinen. Hipitii teki kilpaurallaan tasaisen hyvää suoritusta, se menestyi sijoitusten merkeissä kohtuullisen paljon verrattuna itse kilpailujen määrään. Sillä kilpailtiin kouluratsastuksessa helppo A-tasoa sekä rataesteillä reilu metriä. Parhaimmillaan Hipitii oli kuitenkin esteillä, sillä se omaa hyvän hyppytyylin ja sillä on helposti säädeltävissä oleva, luonnostaan isoliikkeinen ja etenevä laukka. Myös luonteeltaan Hipitii on miellyttävä tapaus - käsiteltäessä mutkaton ja ratsastaessa kuuliainen, vaikkakin melko herkkä avuille. Sen kummallisempaa elämänkertaa tällä hevosella ei ole, nuorena sillä kilpailtiin, sen jälkeen se siirtyi jalostukseen ja nyttemmin viettelee ansaittuja eläkepäiviään. Jälkeläisiä Hipitiiltä löytyy neljä kappaletta, jokainen kohtuulisen hyvin menestyneitä kilparadoilla emänsä tavoin. Jälkeläisilleen tamma on periyttänyt vauhdikkuuttaan ja potentiaalia esteratsastukseen.

ei. Pikku-Pittiä ei suoraan sanottuna ollut varsinaisesti älylahjoilla siunattu, mutta pohjimmiltaan se oli kuitenkin varsin kultainen ja ihmisrakas tapaus. Ruunikko, 166cm-korkea oli ulkomuodoltaan hyvin kaunis. Sillä oli erikoisen näköinen katkopiirto päässään ja sitä vain korosti orin siniset herasilmät. Näyttelyissä Pitti pärjäsikin hienosti ja se kantakirjattiinkin kakkospalkinnolle ratsusuunnalle. Ulkonäkönsä vuoksi se taisikin olla jalostuksessa melko haluttu hevonen, sillä ratsastaessa sen ominaisuudet eivät olleet mitenkään päätä huimaavat - ori oli vähän hidas avuille, eikä se ollut mitenkään erityisen herkkä. Päinvastoin sitä sai ratsastaa hyvin selkein ja yksinkertaisin avuin, jotta sen kanssa selvisi HeB-radoista. Mutta kuten mainittu, sille kelpasi rapsutukset ja se oli myös lapsien hallittavissa. Ori lopetettiin toistuvien ähkyjen takia 23-vuotiaana.

ee. Hilma Huikea oli oikeasti aika huikea, Jussi Ollilan kasvattama suomenhevostamma. Tamma oli pienestä pitäen helppo käsiteltävä, mutta herkkä ja nopea ratsastaa. Hienot ja keveät liikkeet kruunasivat sen yhteistyökykyisen luonteen radalla ja tamma niittikin menestystä kenttäratsastuksen kaikissa lajeissa. Hilma oli monipuolinen käyttöhevonen - se oli opetettu ajolle ja sen lisäksi se kilpaili CIC1-tasolla. Tämä mukavasti menestynyt neitokainen oli väritykseltään virallisemmin punarautias kera tähtipään ja säkäkorkeudeltaan se oli noin 163-senttinen. Hilma varsoi peräti viidesti, ennen kuin se jäi jatkamaan työtään vähän kevyemmässä käytössä toimien erään hevosopiston opetusmestarina aina 22-vuotiaaksi saakka. Tällöin tamma lopetettiin vanhuuden tuomien vaivojen seurauksena.

Varsa Syntynyt Toinen vanhempi Omistaja
o. Kärmeniemen Tiikeli 04.05.2018 e. Hilipitappi VRL-00816
t. Kärmeniemen Halma 01.06.2018 e. Helmitinami VRL-09334
t. Korpihovin Hippasilla 16.05.2020 e. Hipparilla VRL-14333
t. Kaihon Kinuskikriisi 10.09.2020 e. Hytisevä Hilla VRL-08660
t. Kaihon Pihkapilvi 25.01.2021 e. Meripihkaroihu VRL-11290
00.00.00 Paikka: Luokka irtoSERT tuom. Tuomari
KRJ 40 sijoitusta
15.07.18 Moana PBs: HeB 2/34
12.07.18 Kärmeniemi: HeB 2/40
10.07.18 Kärmeniemi: HeB 5/40
03.07.18 Kärmeniemi: HeB 3/40
03.07.18 Kärmeniemi: HeB 1/40
01.07.18 Kärmeniemi: HeB 1/40
24.06.18 Duan Stable: HeB 4/50
21.06.18 Duan Stable: HeB 7/50
20.06.18 Duan Stable: HeB 6/50
06.05.18 Kärmeniemi: HeB 2/30
01.03.19 Kuura: HeB 3/40
02.03.19 Kuura: HeB 6/40
05.03.19 Kuura: HeB 1/40
06.03.19 Kuura: HeB 3/40
10.03.19 Kuura: HeB 3/40
10.03.19 Kuura: HeB 4/40
24.03.19 Helmwald: HeB 3/30
25.03.19 Helmwald: HeB 3/30
11.09.20 Kuura: HeB 3/40
14.09.20 Kuura: HeB 1/40
16.09.20 Kuura: HeB 3/40
19.09.20 Kuura: HeB 2/40
21.09.20 Lupin: HeC 1/44
24.09.20 Lupin: HeC 3/44
26.09.20 Lupin: HeC 1/44
01.10.20 Lupin: HeC 1/44
02.10.20 Lupin: HeC 1/44
03.10.20 Kaihovaara: HeB 3/40
06.10.20 Kaihovaara: HeB 3/40
07.10.20 Kaihovaara: HeB 6/40
07.10.20 Lupin: HeC 5/44
08.10.20 Lupin: HeC 1/44
11.10.20 Kaihovaara: HeB 5/40
12.10.20 Kaihovaara: HeB 3/40
17.10.20 Kaihovaara: HeB 4/40
22.10.20 Kaihovaara: HeB 4/40
23.10.20 Kaihovaara: HeB 6/40
25.10.20 Kaihovaara: HeB 2/40
26.10.20 Kaihovaara: HeB 2/40
28.10.20 Kaihovaara: HeB 6/40
ERJ 40 sijoitusta
08.08.18 Divisioona: 100cm 2/30
17.07.18 Caswell: 100cm 2/30
09.07.18 Caswell: 100cm 1/30
08.07.18 Caswell: 100cm 2/30
05.07.18 Silvertop: 100cm 1/30
04.07.18 Duan Stable: 100cm 7/50
03.07.18 Caswell: 100cm 5/30
03.07.18 Duan Stable: 100cm 4/50
02.07.18 Silvertop: 100cm 1/30
02.07.18 Duan Stable: 100cm 5/50
01.07.18 Duan Stable: 100cm 5/50
01.07.18 Duan Stable: 100cm 2/50
28.06.18 Kärmeniemi: 100cm 1/50
24.06.18 Duan Stable: 100cm 6/50
21.06.18 Kärmeniemi: 100cm 2/50
01.03.18 Ruskavaara: 100cm 1/30
27.02.18 Ruskavaara: 100cm 4/30
26.02.18 Ruskavaara: 100cm 5/30
25.02.18 Ruskavaara: 100cm 3/30
25.02.18 Ruskavaara: 100cm 3/30
03.09.20 Lupin: 100cm 6/50
07.09.20 Lupin: 100cm 2/50
13.09.20 Lupin: 100cm 4/50
18.09.20 Lupin: 100cm 6/50
07.09.20 Cloudfield: 100cm 2/50
10.09.20 Cloudfield: 100cm 5/50
14.09.20 Cloudfield: 100cm 6/50
15.09.20 Cloudfield: 100cm 3/50
19.09.20 Cloudfield: 100cm 6/50
19.09.20 Cloudfield: 100cm 2/50
02.09.20 Kuura: 100cm 6/40
05.09.20 Kuura: 100cm 2/40
07.09.20 Kuura: 100cm 2/40
11.09.20 Kuura: 80cm 3/40
14.09.20 Kuura: 80cm 4/40
16.09.20 Kuura: 80cm 5/40
18.09.20 Kuura: 80cm 1/40
28.09.20 Lupin: 90cm 6/50
30.09.20 Lupin: 90cm 1/50
04.10.20 Lupin: 90cm 5/50
KERJ 40 sijoitusta
07.07.18 Kaihovaara: Helppo 4/30
05.07.18 Kaihovaara: Helppo 2/30
30.06.18 Kärmeniemi: Helppo 1/30
30.06.18 Silvertop: Helppo 3/30
28.06.18 Caswell: Helppo 2/30
25.06.18 Silvertop: Helppo 1/30
21.06.18 Caswell: Helppo 3/30
17.06.18 Kärmeniemi: Helppo 4/30
17.06.18 Harmony: Helppo 2/30
15.06.18 Silvertop: Helppo 2/30
13.06.18 Caswell: Helppo 3/30
11.06.18 Caswell: Helppo 3/30
25.05.18 Mörkövaara: Helppo 4/30
24.05.18 Gealan: Helppo 6/50
21.05.18 Mörkövaara: Helppo 4/30
20.05.18 Gealan: Helppo 2/50
14.05.18 Mörkövaara: Helppo 1/30
13.05.18 Mörkövaara: Helppo 2/30
08.05.18 Mörkövaara: Helppo 2/30
28.04.18 Turmeltaja: Helppo 2/40
22.04.18 Turmeltaja: Helppo 1/40
19.04.18 Turmeltaja: Helppo 2/40
06.04.18 Helmwald: Helppo 3/30
07.03.18 Hengenvaara: Helppo 9/100
18.02.18 Vähäpelto: Helppo 1/30
17.02.18 Kievarinkuja: Helppo 5/40
17.02.18 Turmeltaja: Helppo 4/40
17.02.18 Hengenvaara: Helppo 8/67
16.02.18 Vähäpelto: Helppo 2/30
13.02.18 Kievarinkuja: Helppo 3/40
13.02.18 Turmeltaja: Helppo 4/40
13.02.18 Hengenvaara: Helppo 6/67
12.02.18 Vähäpelto: Helppo 4/30
12.02.18 Gealan: Helppo 4/50
12.02.18 Turmeltaja: Helppo 4/40
11.02.18 Devilsfair: Helppo 4/40
10.02.18 Gealan: Helppo 5/50
07.02.18 Hengenvaara: Helppo 8/67
06.02.18 Hengenvaara: Helppo 6/67
03.02.18 Hengenvaara: Helppo 2/67

4. helmikuuta 2021: Vieraileva ratsastaja     Minni
Vaaleanpunarautias suomenhevonen katseli minua uteliaana pitkän liinaharjansa alta kävellessäni hakemaan Tikiksi kerrottua oria tarhastaan. Minulla ei ollut mitään ongelmia saada oria kiinni ja taluttaessani sitä kohti tallia mietinkin, oliko narussa ruuna vai ori, sillä Tikin käytöksestä ei olisi ajatellut sen olevan ori. Tikin hoitaminen oli yhtä mutkatonta kuin sen metsästäminen tarhastaankin, ja lopulta lainaratsuni oli varustettuna ja saatoin lähteä taluttamaan Tikiä kohti maneesia.

Ori seisoi hievahtamatta paikoillaan valmistautuessani nousemaan sen selkään eikä senkään jälkeen lähtenyt liikkeelle ennen kuin annoin tuolle luvan. Tiki olisi mieluusti antanut nenänsä kyntää maneesin hiekkaa ja minun hoitaa tuon pään kannattelun, mutta parin tunnustelukierroksen jälkeen pistin orin töihin ja kummasti paine ohjissa alkoi hellittämään ja ratsastuksesta tuli paljon miellyttävämpää. Orin omistaja oli antanut minulle puhelimessa muutamia neuvoja siihen miten orista saisi parhaan liikkeen ratsastuksellisesti irti joten teimme orin kanssa alkuun verryttelyn pääasiassa ravissa ja laukassa ennen kuin palattiin hitaampiin askellajeihin ja keskityimme lopun aikaa väistöihin niin käynnissä kuin ravissakin sekä temponmuutoksiin askellajeissa ja siirtymisiin niiden välillä.

Tikin ratsastaminen oli pääasiassa mutkatonta, mitä nyt pariin kertaan oria joutui muistuttamaan siitä että tuo voisi tosiaankin kantaa päänsä omatoimisesti. Kuitenkin pääasiallisesti Tiki oli miellyttävä ratsastaa ja ori vastasi hyvin apuihini eikä se yrittänyt lähteä juoksemaan kuin päätön kana vaikka avut olivat välillä ehkä hieman reippaampia. Antaessani Tikin ravailla loppuraveja ori pärski tyytyväisenä ja olin myös itse tyytyväinen oriin ja sen tekemiseen. Laskeuduttuani orin satulasta kiitin sitä pikaisella rapsutuksella, ennen kuin nostin jalustimet ja löyhäsin vielä vähän vyötä ennen kuin vedin ohjat orin kaulan ja pään yli ja talutin Tikin takaisin talliin.

20. kesäkuuta 2018: Tiki meets Verna     entinen omistaja
Tirsk.
"Jaa, että ihan oikea Tikiti. Varmaan oikea aikapommi, joka maastoesteiden välissä tikittää pahemmin, kuin ryssän heittämä. Mä en Julia käsitä, mistä sä löydät tämän nimisiä hevosia. Enkä mä Tomi ymmärrä, mikset sä ota tästä kahjosta akasta jo avioeroa, se voisi olla jo ihan paikallaan", nauroin tallikäytävällä, jossa Kärmeniemen kaksikko seisoi vaaleanpunarautiaan orin vieressä.

Tomi nyökkäsi hiljaa ja Julia katsoi miestään murhaavasti. Tallikäytävän hiljentyessä Julia lähti taluttamaan oriansa ulos, kipusi sen selkään ja lähti kävelemään kentälle, jossa oli määrä suorittaa jonkinlainen alkuverryttely. Koska en varsinaisesti ollut lupautunut kahville saapuessani pitää valmennusta, Julia sai verrytellä hevosensa melko vapaamuotoisesti kaikki askellajit läpikäymällä ja pientä kavalettitehtävää ratsastamalla. Kavaletit olivat sijoitettu toisiinsa suhteutetulla estevälillä, jolla halusin nähdä, että Tiki osaa säädellä laukkaansa tulemalla lyhyenä ylimääräisiä askeleita ja pidempänä vähentämällä askelmäärää.

"Jaa, eihän se ole yhtään aikapommi. Itseasiassa aika kiva, kivempi mitä mä osasin odottaa. Ja toi laukka, mikä se on? Sehän on ihan jonkun puoliverisen laukka, ei moni suomenjunttura osaa lyhentää ja pidentää noin sujuvasti ja noin muutoinkin laukka tuntuu olevan sille pirun helppoa ja mielekästä. En mä enää yhtään ihmettele, että tää on nimestään huolimatta saapunut teille. Tai no, ei nyt vielä aleta innostumaan kun en oo nähnyt sitä maastoesteillä, joten käydään nyt vähän ensin hyppäämässä ja jatketaan kehumista sitten", virnistin Julialle, joka vaikutti jopa vähän ylpeältä hevosestaan. Eikä ihme, pirun hienoltahan Tiki vaikutti!

Hyppäsimme tänään melko intensiivisen treenin: ensin alle muutaman pienen ja helpon tukin, sitten sianselkää ja bankettia, ja lopulta vähän taloja ja portaita vaikeammalla lähestymistekniikalla. Vaikka olin hurmioitunut vaaleanrautiaasta orista jo alkuverryttelyn aikana, hurmasi se minut lopullisesti hypätessä. Se hyppäsi niin vaivattomasti ja tarkasti, että minun olisi tehnyt mieli hypyttää ratsukkoa mielinmäärin lisää—ja ehdottomasti haastavammilla estetyypeillä sekä -lähestymisillä. Ehkä ensi kerralla, kun olisin oikeasti varautunut valmennuksen pitämiseen ja minulla olisi jo käsitys siitä, minkälainen hevonen minua olisi vastassa.

10. toukokuuta 2018: Kun Tiki tapasi koiran     entinen omistaja
Monet hevoset saivat elää ihan rauhassa hevosenelämää, ikinä tutustumatta kovin moneen toiseen eläimeen. Tällainen Tikikin oli meille tullessaan: se oli koko elämänsä aikana tavannut vain hevosia ja toisia hevosia! Sen kotitallilla ei ollut ollut koiran koiraa tai kissan kissaa, eikä mitään muutakaan ylimääräistä, eikä kilpailutapahtumissakaan se ollut ikinä joutunut kasvotusten koiran kanssa.

Niinpä pihalla vapaana, hevosiin vallan hyvin tottunut Buug oli vähintään paskahalvauksen arvoinen. Mitä me oltiin Tikiä nähty sen edellisessä kotiympäristössä, se oli ollut mutkaton ja hössöttämätön hevonen. Olihan se sentään tuntihevonen! Ihmiset ja toiset hevoset olivat sille ihan sama, tai, no, yleensä suuri ilonaihe, mutta yksi keskikokoinen koira sai koko hevosen väräjämään paikoillaan! Buug-bordercolliehan ei mokomaa edes huomannut, kunhan iloisesti tassutteli trailerin nurkalle, että mitäs täällä tänään tapahtuu.

Onneksi meidän koirat ovat sen verran rohkeita ja reippaita otuksia, että jopa tikinkaltaiset hermoilijat on saatu kesytettyä! Oma aikansahan siihen meni—kieltämättä oli haastavaa kun treenattava hevonen veti täysstopin aina kun bongasi koiran pihapiirissä—mutta lopulta kaikki vain loksahti paikoilleen ja tuntui kuin Tiki olisi yhtäkkiä vain hyväksynyt, että nämä kolme koiraa nyt vaan kuuluu sen elämään eikä se voi sille mitään.

Ja kyllä, nimenomaan nämä kolme meidän koiraa. Muut koirat yhä aiheuttavat slaageja.

copyright © Kaihovaara 2020 / webdesign © Cery 2019
tämä on virtuaalitalli ja jokainen tallin hevonen on virtuaalihevonen