Krusskräppa
|
Suomenhevonen, ori |
| s. 06.08.2015, 11-vuotias | |
| Kulomusta, 160cm | |
| Kasvattanut Lovisa Bygård | |
| Omistaa Kaihovaara (VRL-14333) | |
| Rekisterissä VH20-018-1115 | |
| Vaativa B / 110cm / CIC1 |
KTK-I
Champion (05/2022)
Jos jollekin ei vielä Kaihovaaran taustan ansiosta ole tullut selväksi meidän suvussa vallitseva omituinen lahjakulttuuri, niin nyt sitten viimeistään. Joulu lähestyi ja meidän rakkaat sukulaiset, Lotta ja Markus toivat meille tuliaisiksi hevosen. Siis ihan oikeasti, kuka ostaa toiselle lahjaksi hevosen?
Ei ole lahjahevosen suuhun katsomista pitänee vahvasti paikkaansa. Tuo rakkaasta länsinaapurista saapunut joululahja, jonka paikallista perää oleva nimi muotoutui nopeasti kutsumanimeksi Kurkku. Moni vanhan kansan hevosisäntä olisi saattanut kääntyä puolitoista metriä maan alla, sillä eikös sitä kotoSuomessa ollut tarpeeksi näitä kansallisaarteita, ettei niitä tarvitsisi rajan yli hakea. Tuoda. Saada. Tähän voinee mainita uudestaan ensimmäinen lause: ei ole lahjahevosen suuhun katsomista.
Tuo kulomusta hevoskokoinen ori onkin omanlainen persoonansa, trust me on this, kuvaavin lause Kurkun luonteesta olisi ruotsalaiselitistinen hienohelma, joka on kasvatettu silkkihansikkain ja tietää oman erinomaisuutensa ja vaatii tasan arvoistaan kohtelua. Muutama onkin kysynyt, että onko se ihan varmasti ori, sillä sen paikoin tammamainen piirre on saanut monet tallityöntekijät harmaantumaan huonosti ennen aikojaan. Selväksi on käynyt, että Kurkku toden totta on ori. Elitisti herrasmies isolla E:llä.
Hoitotoimenpiteet Kurkun kanssa ovat enemmän suoriutumista, rutiinia kuin arjen kivoja askareita. Se ei liiemmin välitä ylimääräisistä härppimisistä tai lääppimisistä, vaan arvostaa tehokasta ja nopeaa toimintaa. Tottunut olemaan käytävällä tai pesupaikalla varustettavana, karsinassa valmistautuminen saa orin kohottamaan päätään ja katsomaan palvelijaansa tummaa turpaansa pitkin kuin halpaa nuupahtanutta porkkanaa. Hyi ei. Käytävällä tai pesupaikalla hoitotoimenpiteet onnistuvat lähes ongelmitta. Liian pitkä varustaminen, Kurkun mielestä siis, saa sen kuopaisemaan lattiaa. Ilmoitusluontoinen asia, hänen Erinomaisuudellaan on kiire ja tässä kestää liian kauan. Ironialla kaviot ovat tämän ruotsalaissyntyisen suomenhevosen mielestä ällöttävin asia maailmassa. Kengittäjän ori sietää porkkanapalkalla, ja kavioiden putsaus onkin helpoin suorittaa mahdollisimman nopeasti. Talutus ja lastaus ovat oikeastaan varmaankin helpoimmat hommat, ei ole tullut vastaan lastaustilannetta, missä Kurkku oisi harannut vastaan eikä se harrasta idiotismia taluttaessa, preferoi reipasta kävelyvauhtia sunnuntailöntystelyn ylitse. Koska se ainainen kiire.
Ratsailla Kurkusta kuoriutuu komea kouluratsu, mikä on selvästi sen vahvinta alaa. Selkäänsä se hyväksyy ratsastajan kuin ratsastajan, mutta toimii parhaiten sellaisen ratsastajan kanssa, joka tietää asiansa. Ori on Vaativan B:n tasoinen, herkkä ja reaktiivinen avuille ja omaa hemmetin komean laukan, missä kantaa itseään hyvin. Kevyen rakenteensa ansiosta sen liikehdintä on hyvin sulavan näköistä ja synnynnäistä kouluratsua tukee sen oma aloitteisuus muotoon hakeutumisessa ja siinä, miten se kantaa itseään. Sitä länsinaapurinmaista erinomaisuutta, elitismiä, hierotaan katsojan naamaan, sillä Kurkku kulkee ryhdissä ja edukseen kaikissa tilanteissa. Piste.
Esteratsastus on… no, sanotaanko että se vei kauan aikaa saada ori treenattua metrikympin tasoon. Asiassa on auttanut sen inhontapainen kavioidensa koskettelua kohtaan. Ja onhan suomenhevosilla luontaisesti sanottu olevan hyvä estetekniikka. Haastavin osuus on ollut itse esteen hyppääminen, tarkentaen siihen suhteutettu hyppypituus: Kurkku pyrkii itse hyppäämään mahdollisimman korkealle, ettei vain missään nimessä koske kaviollaan puomiin, mikä syö huomattavasti sitä hyppymatkaa. Sitkeällä treenaamisella hyppytyyliä on kuitenkin saatu parannettua ja nykyään liialliset, ylikorostetut ilmavarat on jätetty pois.
Maastoesteillä Kurkulla naksahtaa päässä. Kaikki se hienohelmaisuus, ällötys sun muu kaikkoaa ja tilalla on kuin itse Tarzan. Tai kevätlaitumelle riemusta kirmaava sorkkaeläin. Kaikki epäluulot ja ällötykset tuntuvat kaikkoavan, eikä ori tunnu välittävän mistään laukatessaan polvenkorkuisen mutaisen veden ja hiekan läpi tukkiesteelle. Oikein innostuneena, höpökierroksilla, se on muutaman kerran jopa riemunhirnunut tai no kiljunut enemmänkin kuin Tarzan juurikin puolikkaan maastoesteradan. Ainoa hetki maailmassa, kun Kurkun kanssa ei tarvitse jännittää, sillä maastoesteillä se on parhaimmillaan. Kotonaan. Hetken maailma on auringonpaistetta, linnun laulua ja tuoreita voikukkia.
Kisapaikoilla Kurkku on kylmänviileä, kiirettä pitää edelleen ja suoriutuu parhaansa mukaan kuin kotonaankin. Testosteronihuuruissa huutelee tammoille, mutta ei liiemmin välitä muista kanssaolijoista tai kovista äänistä. Mukava kilparatsu, kunhan muistaa tehdä hommat samalla tavalla kuin kotonakin.
Kurkun luonteen on kirjoittanut alaera, kiitos!
© Narien vapaat
Sukulaiset
|
Kasgräs m, 160cm |
ii. Kanonviska m, 161cm | iii. Klippskräppa |
| iie. Lundalms Gretel | ||
|
ie. Hurlumhei vprt, 158cm | iei. Helkehovin Uuvatti | |
| iee. Heissulivei | ||
|
Rosgårds Tingeling trn, 158cm |
ei. Järky-Tys rn, 156cm | eii. Kauhis-Tus |
| eie. Hagtorns Ingalill | ||
|
ee. Rosgårds Torborg prt, 161cm | eei. Valkeemäen Halvar | |
| eee. Rosgårds Tove | ||
| sukua virtuaalimaailmassa 0 polvea ⇨ Lue lisää suvusta | ||
Kurkun isä, Kasgräs oli vähän sellainen “Matador-hevonen”, jonka nimi tuntuu löytyvän melkein joka toisen ruotsalaisen suomenhevosen suvusta. Ei se toisaalta mikään ihme ole, sillä ori oli varsin upea ilmestys. Sillä oli hienot liikkeet - elastinen ravi ja nopeatempoinen laukka. Ori pärjäsi vaativankin tason koulukilpailuissa ja hyppäsi metrin esteitä ongelmitta. Luonteeltaan se oli hyväntahtoinen, mutta herkkä ja hieman orimainen. Ei ihan jokaisen käsiteltävissä, mutta oikeissa käsissä se nappasi jopa ensimmäisen palkinnon kantakirjastakin. Kasvattajansa ylpeydenaihe kuoli kuitenkin 22-vuotiaana ähkyyn, kun ori oli päässyt jo nauttimaan eläkepäivistään.
isänisä, Kanonviska oli musta, reilu 160-senttinen orinrotjake. Se oli todella näyttävä hevonen - sillä oli upea, musta harja ja sillä oli korrekti rakenne. Liikkeet sillä oli upeat ja esiintymishalua riitti. Siitä huolimatta se oli luonteeltaan haastava ja orimainen. Se reagoi voimakkaasti tammoihin ja sitä täytyi taluttaa aina ketjun kanssa. Kouluradoilla se kuitenkin pärjäsi hyvin osaavan ratsastajan kanssa. Kanonviskaa käytettiin jalostukseen kymmenisen varsan verran samoihin aikoihin, kun ori kerrytti jalostusarvoaan napattuaan KTK-I -palkinnon ratsusuunnalta. Ori kuitenkin jouduttiin lopettamaan tarhassa sattuneen tapaturman vuoksi, kun Kanonviska mursi jalkansa 20-vuotiaana.
isänemä, Hurlumhei muutti vain vuoden ikäisenä Suomesta Ruotsiin. Tammalla oli hyvä ja palkittu suku, joka oli menestynyt loistavasti kouluradoilla. Hurlumheillä itsellään oli myös oikein näppärät liikkeet ja miellyttävä luonne, joten tammasta pullitettiin melkein viisinumeroinen summa. Rautias oli hintansa veroinen - sitä pystyi käsittelemään kuka tahansa ja se oli tasaisen varma kouluratsu, jolta kuitenkin löytyi liikettä vaativalle tasolle saakka. Tamma varsoi nelisen kertaa, ennen kuin se siirtyi vähän kevyempään käyttöön eräälle hevosopistolle opetusmestariksi. Raudikko nukkui pois omassa karsinassaan yön aikana kun se oli 23-vuotias.
Kurkun emä, Rosgårds Tingeling edustaa puolestaan vähän harvinaisempia sukulinjoja. Tamma polveutuu hienoista kenttähevosista ja sen kasvattaja on yksi Ruotsin arvostetuimpia suomenhevoskasvattajia. Tingeling oli myös kasvattajaltaan peräisin olevaa taattua laatua - se oli vauhdikas kenttähevonen ja etenkin estepuoli tuntui olevan sen erikoisalaa. Sillä oli tasaiset ja eteenpäinpyrkivät liikkeet sekä hieno hyppytyyli. Sileällä se oli ehkä vähän hidas lämpeämään. Tingeling varsoi kahdesti ja se kantakirjattiin toiselle palkinnolle, ennen kuin tamma jäi eläkkeelle ja lähinnä kärryttelyhevoseksi. 158-senttinen tummanruunikko lopetettiin 19-vuotiaana jalkavaivojen vuoksi.
isänemä, Järky-Tys oli reaktiviinen, nopea ja isoliikkeinen hevonen. Se menestyi oikein mukavasti kenttäratsastuskilpailuissa ja kotiintuomisina kisoista sillä olikin lähes aina joku rusetti. Ulkomuodoltaan se oli vähän mitäänsanomaton - merkitön ruunikko, joka oli säkäkorkeutensakin puolesta melko keskiverron kokoinen. Ihan hyvä rakenne sillä kuitenkin oli, sillä se kilpaili aina CIC1-tasolla saakka. Ori ei ollut mikään varsinainen siitosori, sillä se oli yksityisomistuksessa eräällä Eurooppaa hevosineen kiertelevällä naisella, mutta kysynnän vuoksi Järky-Tys astui kuitenkin muutaman tamman. Ori kuoli ähkyyn 18-vuotiaana.
emänemä, Rosgårds Torborg oli jo varsasta saakka hyvin lupaava jalostushevonen. Se oli luonteeltaan tasainen ja ulkomuodoltaan kaunis pitkine jouhineen ja suurine valkoisine merkkeineen sekä herasilmineen. Tammasta oli määrä tulla sukunsakin puolesta varsinainen kenttätykki, mutta valitettavasti se oli ratsastettavuudeltaan melko hidas ja muutoinkin keskinkertainen. Se jäi tasoltaan sellaiseksi tutustumisluokka-tasoiseksi, mikä oli kisahevosia kasvattavalle omistajalle pieni pettymys. Muiden ominaisuuksiensa puolesta se oli kuitenkin mainio jalostustamma, minkä vuoksi sitä käytettiinkin kuitenkin muutaman varsan verran jalostukseen toivoen, että sille valitut orit periyttäisivät hyviä ominaisuuksia myös ratsastuspuolelle jälkeläisille. Torborg menehtyi luonnollisesti vanhuuteen kunnioitettavassa 26 vuoden iässä.
| o. Väjen Kärlväxter | 17.02.2021 | e. Hertiginna |
| o. Katveen Karhunlaukka | s. 27.10.2021 | e. Villilaakson Leila |
Kilpailumenestys
| Näyttelymenestys | Arvokilpailumenestys |
|---|---|
|
06.01.21 Mandelbacke: irtoSERT tuom. Lissu T. 21.03.21 Tiikeriluola: irtoSERT tuom. Vibaja 25.10.21 Kaihovaara: irtoSERT tuom. Miia Maria |
00.00.00 Paikka: luokka 0/0 00.00.00 Paikka: luokka 0/0 |
| KRJ 40 sijoitusta ⇨ | ERJ 40 sijoitusta ⇨ | KERJ 40 sijoitusta ⇨ |
|---|---|---|
|
12.10.20 Lupin: VaB 5/50 15.10.20 Lupin: VaB 3/50 16.10.20 Lupin: VaB 4/50 22.10.20 Lupin: VaB 1/50 24.10.20 Lupin: VaB 6/50 28.10.20 Lupin: VaB 1/50 01.01.21 Chermia: VaB 5/30 01.01.21 Chermia: VaB 3/30 03.01.21 Chermia: VaB 4/30 04.01.21 Liljegård: VaB 4/40 07.01.21 Liljegård: VaB 4/40 07.01.21 Chermia: VaB 5/30 07.01.21 Chermia: VaB 4/30 08.01.21 Chermia: VaB 5/30 08.01.21 Liljegård: VaB 1/40 09.01.21 Chermia: VaB 5/30 12.01.21 Liljegård: VaB 1/40 13.01.21 Cloudfield: VaB 5/46 14.01.21 Liljegård: VaB 2/40 15.01.21 Liljegård: VaB 2/40 15.01.21 Cloudfield: VaB 4/46 16.01.21 Liljegård: VaB 1/40 17.01.21 Cloudfield: VaB 4/46 18.01.21 Holmberg: VaB 1/50 20.01.21 Liljegård: VaB 1/40 21.01.21 Holmberg: VaB 1/50 25.01.21 Holmberg: VaB 6/50 29.01.21 Holmberg: VaB 4/50 05.02.21 Kaihovaara: VaB 4/40 07.02.21 Kaihovaara: VaB 6/40 19.02.21 Holmberg: VaB 4/40 20.02.21 Holmberg: VaB 6/40 02.03.21 Vihiniemi: VaB 6/40 04.03.21 Kaihovaara: VaB 1/40 11.03.21 Vihiniemi: VaB 6/40 11.03.21 Kaihovaara: VaB 3/40 12.03.21 Kaihovaara: VaB 4/40 12.03.21 Vihiniemi: VaB 1/40 15.03.21 Vihiniemi: VaB 5/40 16.03.21 Vihiniemi: VaB 6/40 |
02.03.21 Kaihovaara: 110cm 2/40 03.03.21 Kaihovaara: 110cm 5/40 05.03.21 Kaihovaara: 110cm 3/40 06.03.21 Ravenscroft: 110cm 2/30 06.03.21 Ravenscroft: 110cm 3/30 07.03.21 Ravenscroft: 110cm 3/30 09.03.21 Kaihovaara: 110cm 2/40 11.03.21 Ravenscroft: 110cm 1/30 13.03.21 Kaihovaara: 110cm 6/40 14.03.21 Ravenscroft: 100cm 1/30 22.03.21 Ravenscroft: 110cm 5/30 25.03.21 Ravenscroft: 110cm 1/30 27.03.21 Ravenscroft: 110cm 1/30 12.06.21 Hiivuri: 110cm 1/60 13.06.21 Hiivuri: 110cm 6/60 13.06.21 Hiivuri: 110cm 4/60 19.06.21 Hiivuri: 110cm 3/60 23.06.21 Hiivuri: 110cm 6/60 26.06.21 Hiivuri: 110cm 2/60 12.10.21 Kaihovaara: 110cm 5/40 14.10.21 Kaihovaara: 110cm 2/40 15.10.21 Kaihovaara: 110cm 5/40 24.10.21 Kaihovaara: 110cm 2/40 25.10.21 Kaihovaara: 110cm 6/40 29.10.21 Kaihovaara: 110cm 1/40 02.11.21 Yemene: 110cm 4/40 07.11.21 Yemene: 110cm 6/40 27.11.21 Teilikorpi: 110cm 5/30 28.11.21 Teilikorpi: 110cm 5/30 06.12.21 Liljegård: 110cm 4/40 08.12.21 Liljegård: 110cm 6/40 09.12.21 Liljegård: 110cm 3/40 09.12.21 Liljegård: 110cm 5/40 11.12.21 Liljegård: 110cm 4/40 12.12.21 Liljegård: 110cm 2/40 04.07.23 Hiivuri: 110cm 5/30 05.07.23 Hiivuri: 110cm 2/30 06.07.23 Hiivuri: 110cm 1/30 12.07.23 Hiivuri: 110cm 2/30 14.07.23 Hiivuri: 110cm 3/30 |
01.02.21 Kaihovaara: CIC1 4/30 09.02.21 Kaihovaara: CIC1 2/30 11.02.21 Kaihovaara: CIC1 4/30 12.02.21 Kaihovaara: CIC1 5/30 16.02.21 Kaihovaara: CIC1 3/30 18.02.21 Syyn Kartano: CIC1 3/40 21.02.21 Syyn Kartano: CIC1 6/40 04.03.21 Vihiniemi: CIC1 1/30 04.03.21 Hornanhovi: CIC1 2/28 05.03.21 Vihiniemi: CIC1 3/30 12.03.21 Vihiniemi: CIC1 5/30 17.03.21 Vihiniemi: CIC1 2/30 17.03.21 Hornanhovi: CIC1 3/28 18.03.21 Hornanhovi: CIC1 1/28 27.03.21 Hornanhovi: CIC1 3/28 02.05.21 Teilikorpi: CIC1 6/40 13.05.21 Teilikorpi: CIC1 4/40 20.05.21 Teilikorpi: CIC1 5/40 06.06.21 Hiivuri: CIC1 5/50 08.06.21 Hiivuri: CIC1 5/50 15.06.21 Hiivuri: CIC1 4/50 21.06.21 Hiivuri: CIC1 6/50 27.06.21 Teilikorpi: CIC1 5/30 29.06.21 Hiivuri: CIC1 3/50 01.07.21 Lupin: CIC1 1/40 09.07.21 Lupin: CIC1 4/40 15.07.21 Lupin: CIC1 3/40 19.07.21 Lupin: CIC1 1/40 20.07.21 Lupin: CIC1 4/40 23.07.21 Lupin: CIC1 1/40 26.07.21 Lupin: CIC1 4/40 30.07.21 Lupin: CIC1 6/40 08.08.21 Liljegård: CIC1 4/30 19.08.21 Liljegård: CIC1 5/30 24.08.21 Liljegård: CIC1 3/30 25.08.21 Liljegård: CIC1 5/30 27.08.21 Liljegård: CIC1 1/30 28.08.21 Liljegård: CIC1 5/30 26.10.21 Kaihovaara: CIC1 3/40 03.12.21 Kaihovaara: CIC1 2/40 |
Päiväkirja
24. toukokuuta 2021: Estevalmennus Maria
Säkenöivän musta ori näytti siltä kuin se olisi tuotu täysin väärään paikkaan. Maalaismiljöö ei sopinut tuonnäköiselle hevoselle, vaikka yleensä suomenhevoselle se sopikin. Kurkku ei itsekään tuntunut nauttivan tilanteesta, kun se tuotiin varmasti pienimmälle sen koskaan näkemälleen kentälle, joka oli täynnä vesilammikoita. Kevätsateet ja yöllinen kaatosade oli laittanut uudenkin kentän salaojituksen koville ja osittain pettänyt jättäen kentän pinnalle lätäköitä. Ne eivät kuitenkaan kovinkaan suuria tai tehneet pohjasta pehmeää, joten ne eivät vaikuttaneet millään tavalla järjestettävään valmennukseemme. Kurkulla ja Julialla vaan oli alkuun hieman hankaluuksia kävellä niiden päältä Kurkun tuijotellessa niitä ja venyessä lammikoiden reunoja pitkin, jottei sen tarvinnut kastella kavioitaan.
Kevyet alkulämmittelyt ratsukko sai suorittaa itsenäisesti, mutta ennen hyppyjä halusin vielä varmistaa, että laukka olisi riittävän rytmikästä sekä hevonen kylliksi takaosallaan ja avuilla, jotta suunnistaminen pienellä kentällä ja lyhyillä esteväleillä onnistuisi. Suomenhevoset kun sattuivat olemaan välillä turhan reippaita laukastaan. Kurkku olisin minulle positiivinen yllätys, eikä laukkaa tarvinnut paljoa koota. Enemmänkin paikoillaan laukkaavaa oria piti saada kulkemaan eteenpäin. Muutaman maapuomin avustuksella ratsukko työskenteli hetken laukassa hakien tuntumaa toisiinsa sekä kenttään.
Oli ensimmäisen tehtävän aika. Olin laskenut kahden pystyn sarjan, johon mahtui yksi laukka väliin, ristikoiksi ja jättänyt vielä apupuomit esteiden eteen. Tehtävän tarkoituksena oli vähän hakea alkulämpöä ja tietty halusin itsekin hieman nähdä minkälainen ratsukko minulla olikaan valmennuksessa. Hypyt olivat esteisiin nähden melko liioitellut ja tämän kanssa oltiinkin kuulemma kamppailtu jo kauan. Ongelmaa alkoi ilmetä siinä vaiheessa, kun se sarjan toinen este tuli eteen ja senkin yli piti vielä päästä. Vieritin ensimmäisen esteen juuresta puomia hieman kauemmas auttamaan esteen ponnistuspaikan hahmottamisessa ja kehotin Juliaa istumaan tiiviisti ja tekemään puolipidätteitä. Hypyt hieman paranivat ja pystyin nostamaan esteet pystyiksi. Näissä ei ollut enää minkäänlaista ongelmaa, joten annoin ratsukon huilahtaa hetken käynnissä ennen seuraavaa tehtävää.
Kentällä oli myös okseri, jolla oli korkeutta vajaan metrin ja pituuttakin ihan kiitettävästi. Se oli asetettu suunnilleen pitkänsivun keskelle, kuitenkin irti urasta. Tehtävänä oli hypätä okseri, jonka jälkeen tuli ratsastaa siisti linja lyhyen sivun läpi lävistäjälle, jossa heti kulman jälkeen odotti kahden pystyn sarja. Painotin jo heti alussa Julialle puolipidätteiden ja sinnikkään tiiviin istunnan tärkeyttä tehtävässä. Heti ensimmäisessä hypyssä okserille oli Kurkun kuitenkin innostuttava hommasta ja esteen jälkeisen pukin jälkeen aloitettiinkin tehtävä alusta, jos saataisiin ori hieman keskittymään. Toisella kerralla homma sujuikin ja Kurkku kävi syvällä okserin jälkeisessä kulmassa, vaikka ratsastuksen pääpaino tuntui olevan enemmän ulko-ohjalla kuin sisäpohkeella. Tie sarjalle ei ollut tästä johtuen mikään paras ja tuli kielto. Laitoin ratsukon laukkaamaan kulmiin ja ratsastamaan voltit, joissa sisäpohje saatiin hyvin läpi ja Kurkku alkoi taas kuuntelemaan pohjetta paremmin. Se oli hieman alkanut kuumua tunnin edetessä. Kolmannella kerralla meno näytti huomattavasti paremmalta ja ratsukko pääsi yhteisymmärrykseen ratsastettavasta tiestä sekä vauhdista. Valmennus lopetettiin hyvin onnistuneeseen hyppyyn.